Yö

lannistumaton

kun syttymään ei saa liekkiään
niin saapuu hän joka kerro ei koskaan nimeään
vaan kertoo että jossain joku mua odottaa
jossain missä tie on tutkimaton
vain tuokion hän siinä on
ja kohta huomaan miten siirtyy varjo ristikon
niin moni kulkee ilman ystävää
ilman salaisuutta kulkee polut elämän

hän varjoihin vei minutkin vei paikkaan
jossa aina tuuli heittää hiekkaa kasvoihin
näytti mulle hiljaisen kuolleen kaupungin
sen ihmiset ei hetkeen tarttuneet

jos kuulet tämän viestin
voitko hetken odottaa
sua tavoittaa en pysty
valon nopeudellakaan
saako joskus palkinnon
lannistumaton

mut takasin toi kuitenkin
nyt tiedän jostain hänet
löydän jolle kaiken antaisin
hän ehkä mua nyt jostain katsoo
vaikken häntä näe
ehkä aivan vieressäni seisoo

jos kuulet tämän viestin
ja jos tietää susta saan
yli merten, takaa vuorten
sua saavun noutamaan
täällä yksinäinen on
vaan lannistumaton