myrskyluodon maija stormskärs maja

Tarja Turunen

Meri jäljet lyö luotoon
Vaot kallion ne aalto tehnyt on
Myös myrkysää tarttuu Maijan muotoon
Ja Jannen silmiin leudot tuulet kiinni jää
Meren ankara työ heihin merkkinsä lyö
Heihin merkkinsä lyö

Oppii luodolla kielen Sanat liikaa
ois ja joutaa lauseet pois
Voi aavistaa vaimo toisen mielen
Hän tuntee tuulen joka miehen matkaa saa
Katsoo hän lähtijää
Vielä tyyni on sää
Vielä tyyni on sää

Kun saapuu taas saaliineen hän on kuin
mies naistaan tuntisi enemmän
Rannalle suurimmat siioistaan
tuo huutaen eivät ne karkaa Suomusta nuo
Katsetta arkaa vaimoon hän luo
Karkeaa sarkaa kosketellen
Kertoo mies terveiset myrskyjen
Niin jatkuu tuo yhteinen työ taas kunnes
saapuu tyynenä kesäyö
Yhdestä katseesta mies ymmärtää vaimoaan
Kuinka hän pelkää tyrskyävää
Pohjoista selkää yksin kun jää
Siis tyynnytelkää huomiset veet
Haltijat mies pyyhkii kyyneleet

Oppii luodolla kielen
Puhe turhaa on ja lause tarpeeton
Mies aavistaa liikkeet herkän
mielen kun nousee aamu
Joka miehen matkaan saa
Katse saattamaan jää
Vielä tyyni on sää
Vielä tyyni on sää