MELHORES MÚSICAS / MAIS TOCADAS
loituma - ievan polkka
Nuapurista kuulu se polokan tahti
Jalakani pohjii kutkutti.
Ievan äiti se tyttöösä vahti
Vaan kyllähän ieva sen jutkutti,
Sillä ei meitä silloin kiellot haittaa
Kun myö tanssimme laiasta laitaan.
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
Ievan suu oli vehnäsellä
Ko immeiset onnee toevotti.
Peä oli märkänä jokaisella
Ja viulu se vinku ja voevotti.
Ei tätä poikoo märkyys haittaa
Sillon ko laskoo laiasta laitaan.
Salilivi tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
Ievan äiti se kammarissa
Virsiä veisata huijjuutti,
Kun tämä poika naapurissa
Ämmän tyttöä nuijjuutti.
Eikä tätä poikoo ämmät haittaa
Sillon ko laskoo laiasta laitaan.
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
Hilipati hilipati hilipati hillaa
Hilipati hilipati hilipampaa,
Jalituli jallaa talituli jallaa
Tilitali tilitali tilitantaa
Halituli jallaa tilituli tallaa
Tilitili tilitili tilitili tallaa,
Halituli tilitali jallati jallan
Tilitali talitali helevantaa
Rimpatirallaa ripirapirallaa
Rumpatiruppa ripiranpuu,
Jakkarittaa dippari lapalan
Tulituli lallan tipirantuu
Jatsu tsappari dikkali dallan
Tittali tillan titstan dullaa,
Dipidapi dallaa ruppati rupiran
Kurikan kukka ja kirikan kuu
Rätsätsää ja ribidabi dilla
Beritstan dillan dillan doo,
A baribbattaa baribariiba
Dibi dibidibi disten dillan doo
Ja barilla stillan deijadoo
A daba daba daba daba daba dybjabuu,
Baristal dillan stillan duubadäg
Dägädägä duu duu deijadoo
Siellä oli lystiä soiton jäläkeen
Sain minä kerran sytkyyttee.
Kottiin ko mäntii ni ämmä se riitelj
Ja ieva jo alako nyyhkyytteek.
Minä sanon ievalle mitäpä se haittaa
Laskemma vielähi laiasta laitaa.
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
Muorille sanon jotta tukkee suusi
En ruppee sun terveyttäs takkoomaa.
Terveenä peäset ku korjoot luusi
Ja määt siitä murjuus makkoomaa.
Ei tätä poikoo hellyys haittaa
Ko akkoja huhkii laiasta laitaan.
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
Sen minä sanon jotta purra pittää
Ei mua niin voan nielasta.
Suat männä ite vaikka lännestä ittään
Vaan minä en luovu ievasta,
Sillä ei tätä poikoo kainous haittaa
Sillon ko tanssii laiasta laitaan.
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
loituma - leekspin
iatu tstá paridi paridon ladin
taridin landinks ta du lari bi da bi da laru
badiru piranku riganku queaki bikanku arata
thah thah iara bida bidin labari standi
lande landou abari bakitah baripari pari biribiribiri stande landou iabari las di lan de iarou ara barah barah barah
baravadu iavu baris dali lasnde landou
badah kuda gadah gadu du de iarou ......
loituma - leva s polka
Nuapurista kuulu se polokan tahti
Jalakani pohjii kutkutti.
Ievan äiti se tyttöösä vahti
Vaan kyllähän ieva sen jutkutti,
Sillä ei meitä silloin kiellot haittaa
Kun myö tanssimme laiasta laitaan.
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
Ievan suu oli vehnäsellä
Ko immeiset onnee toevotti.
Peä oli märkänä jokaisella
Ja viulu se vinku ja voevotti.
Ei tätä poikoo märkyys haittaa
Sillon ko laskoo laiasta laitaan.
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
Ievan äiti se kammarissa
Virsiä veisata huijjuutti,
Kun tämä poika naapurissa
Ämmän tyttöä nuijjuutti.
Eikä tätä poikoo ämmät haittaa
Sillon ko laskoo laiasta laitaan.
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
...
Ia tsu-tsa, parivikkai vailan,
Tikkai villan titstandum!
L'laa dipi depi della ruppathi rupiran,
Kuriikan kukkaja kirikango!
Hra-tsa-tsa, ia ripi-dapi dilla
Barits tad dillan deh lando.
Aba rippadta parip parii
Ba ribi, ribi, ribiriz den teahlando.
Ia barillaz dillan deiallou,
Ara va reve-reve revydyv dyvjavuo:
Bariz dah l'llavz dei lando,
Dabaoke dagae dagae due due dei ia do.
Siellä oli lystiä soiton jäläkeen
Sain minä kerran sytkyyttee.
Kottiin ko mäntii ni ämmä se riitelj
Ja ieva jo alako nyyhkyytteek.
Minä sanon ievalle mitäpä se haittaa
Laskemma vielähi laiasta laitaa.
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
Muorille sanon jotta tukkee suusi
En ruppee sun terveyttäs takkoomaa.
Terveenä peäset ku korjoot luusi
Ja määt siitä murjuus makkoomaa.
Ei tätä poikoo hellyys haittaa
Ko akkoja huhkii laiasta laitaan.
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
Sen minä sanon jotta purra pittää
Ei mua niin voan nielasta.
Suat männä ite vaikka lännestä ittään
Vaan minä en luovu ievasta,
Sillä ei tätä poikoo kainous haittaa
Sillon ko tanssii laiasta laitaan.
Salivili hipput tupput täppyt
Äppyt tipput hilijalleen.
loituma - ai ai taas sattuu
Ai-ai-ai, taas sattuu, aa-aa-aa
ehkä siihenkin tottuu, uu-uu-uu
Kohtalon piston sieluuni sain
en siitä koskaan toipune kai
Herätessäin ol' aamun koi
Huomasin sunnuntaikellot jo soi
Ai-ai-ai, taas sattuu
ehkä siihenkin tottuu
loituma - eriskummainen kantele
Ne varsin valehtelevat,
tuiki tyhjeä panevat,
jotka soittoa sanovat,
arvoavat kanteletta
Väinämöisen veistämäksi,
Jumalan kuvoamaksi,
hauin suuren hartioista,
veen koiran koukkuluista.
Soitto on suruista tehty,
murehista muovaeltu:
koppa päivistä kovista,
emäpuu ikipoloista,
kielet kiusoista kerätty,
naulat muista vastuksista.
Sentä ei soita kanteleeni,
ei iloitse ensinkänä,
soitto ei soita suosioksi,
laske ei laatuista iloa,
kun on huolista kuvattu,
murehista muovaeltu.
loituma - hiekkarantakuhertelua
Arki-ihmiselle
helottava helle
pelkkää tuskaa aikaan saa,
näännyksissä aivan
alla hien ja vaivan
rantaan päin hän tallustaa.
Päästyänsä sinne
tähyääpi, minne
vaatteet heti heittää vois,
ihmisiä vaikka
täynnä joka paikka ois.
Päin Hiekkarantaa
kun askel kantaa,
taas huolet kaikki jäädä saa.
Sen laist' ei missään
ei Eedenissään
ois Eevall', Aatamilla hauskempaa!
Tääl' ompi valoisaa,
tääl' ompi suloisaa,
ja laine vilpoinen
on viihde sydämen.
Päin Hiekkarantaa.
Pilven kynnyksellä
aurinkoinen hellä
kuumin katsein lämmittää,
ulapalta tuolta
sinimeren puolta
tuulen henki leyhähtää.
Ihanaa on olla
suvi-hietikolla
ruumistansa ruskettaa,
väliin piehtaroida,
väliin unelmoida saa.
Päin Hiekkarantaa.
loituma - kolme kaunista
Kaks' on kaunista kesällä:
lehti puussa, ruoho maassa,
minä kohta kolmantena,
minä lehti liehumassa,
minä kukka kuulumassa,
minä heinä heilumassa.
Vaan en huoli huolikana,
hyvä heinä, heilumahan,
hyvä kukka, kuulumahan,
lemmenlehti, liehumahan;
ei pahat hyvästä tieä,
ei katalat kaunihista,
rupalötöt ruskiasta,
pullosuut punaverestä.
loituma - kultaansa ikävöivä
Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla,
kuninkahan kultaisen kartanon puolla.
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
kun et tule jo!
On siellä tyttöjä, on komioita,
kultani silmät ei katsele noita.
Voi minun kultani.
Kukat ovat kaunihit, kaunis kevätaamu,
kauniimmat kultani silmät ja haamu.
Voi minun kultani.
Linnut ne laulavat sorialla suulla,
soriampi kultani ääni on kuulla.
Voi minun kultani.
Hunaja ja mesileipä makialle maistaa,
kultani suu sekä huulet on toista.
Voi minun kultani.
Voi, koska näen minä senki ilopäivän:
kultani sivullani kulkevan ja käyvän!
Voi minun kultani.
Syys tulee etehen ja kesäpäivä rientää,
vaan minun kultani ei tule sentään.
Voi minun kultani.
Tule, tule, kultani, tule kotipuoleen,
taikka jo menehynki ikävään ja huoleen.
Voi minun kultani.
loituma - kun mun kultani tulisi
Kun mun kultani tulisi,
armahani asteleisi,
tuntisin ma tuon tulosta,
arvoaisin astunnasta,
jos ois vielä virstan päässä
tahikka kahen takana.
Utuna ulos menisin,
savuna pihalle saisin,
kipunoina kiiättäisin,
liekkinä lehauttaisin;
vierren vierehen menisin,
supostellen suun etehen.
Tok' mie kättä käppäjäisin,
vaikk' ois käärme kämmenellä;
tok' mie suuta suikkajaisin,
vaikk' ois surma suun edessä;
tok' mie kaulahln kapuisin,
vaikk' ois kalma kaulaluilla;
tok' mie vierehen viruisin,
vaikk' ois vierus verta täynnä.
Vaanp' ei ole kullallani,
ei ole suu suen veressä,
käet käärmehen talissa,
kaula kalman tarttumissa;
suu on rasvasta sulasta,
huulet kuin hunajameestä,
käet kultaiset, koriat,
kaula kuin kanervan varsi.
loituma - laulu laiskana pitävi
Minä neuvon neitosia,
sanelen sanan tytöille:
Elä, neito liioin laula,
liioin laula, paljon naura;
laulu laiskana pitävi,
virret työtä viivyttävi.
Ei kolka kosijan kengät,
kirjokorjat kiiättele
tytön työttömän tykönä,
lapsen laiskan kartanoilla.
Konnat kolkkavat pihalla,
pahat kalkki kartanolla,
vievät lapsen lauluiltansa
viettelevät virsiltänsä
iäksensä itkemähän,
kuuksensa kujertamahan
miehen tuhmaisen tulilla,
varattoman valkioilla.
Äijän mieki, hullu, huusin,
äijän, raukka, rallattelin.
Ei ollut hullun kieltäjäistä,
ankaran asettajaista,
jok' oisi opettanunna,
sanonut sanan minulle:
"Elä huua, hullu tyttö,
elä, mieletön, melua;
saat sa hullun hurstillesi,
mielipuolen puolellesi,
joka itlettää ikäsi,
ajan kaiken kaihottavi.
loituma - nuustielle
Syksy saapui jälleen ja kutina mieleen
päätti hän taasen lähteä tielleen.
Reppuun laittoi vain ne rakkahat kamppeet
muistoja mieleen tuli, silmiin veet.
Syksyllä aina sydämessä tunsi sen
kutinan niin velvoittavan, vahvankin.
Kissaa naapuri odottaa jo taisi
luonaan talvet aina asustaa.
Mukaan kaveria ottaa hän ei voisi
matkalla paikkaa ei sille ois.
Huoneet kaikki kaksi katseli vielä,
jotta ne muistaisi myös siellä.
Kuistilla haisteli kirpeää ilmaa
mietti, milloin sitä jälleen tuntea saa.
Syksyllä aina.
Kaupungissa jo armas odottaisi
luonaan talvet aina asustaa.
Onnellisna he oleilevat siellä
talossansa Nuustiellä.
loituma - salaisia kyyneleitä
Niin kuin povi maan
kytee salassaan,
lähteen polttavimman veet
salaiset on kyyneleet.
Tulivuortakaan
ei voi kahleissaan
mainen valta mahtavinkaan
iäks pidättää -
kyynel salaisinkin näin
voipi ystäväin
kesken riemunkin
yllättää.
Niinpä totta on
oppi kohtalon:
tunteet kauneimmat
voi tulkita vain kyynelin.
loituma - viimesen kerran
Viimesen kerran kun kotuani lährin
pappa se poloki jalakaa.
Mamma se itki ja ikkunasta sano, että
nyt se sun surusi alakaa.
Viimesen kerran kun kotuani lährin niin
hilijoolleni minä itkin,
ku mun on luotu kulukemahan näitä
maailman rantoja pitkin.
Viimesen kerran kun kotuani lährin
kantaen renttujani
kaikki ne poijat jokka vastahani tuli oli
vanhoja henttujani.
Ja mitä sinä tulit narraamhan
kun olin vielä lapsi,
mikset sä antanu vanheta ja
tulla taitavaksi.
Ja mitä sinä tulit narraamhan ja
surua mulle tuomhan,
mikset sinä pysyny kotona sen
hyvän äitees luona.
Ja mitä sinä tulit narraamhan mun
syräntäni nuorta,
kun saatit mun surua kantamhan
kun raskasta santavuorta.
Kun minä olsin piennä kuollu
kummini kapalolle,
niin en olsi joutunu sinne
maailman hartijoolle.
Cds loituma á Venda
Mande para o Facebook
Mande para o Twitter
Tocar Músicas do loituma em modo aleatório
Todas as Músicas