laulu laiskana pitävi

Loituma

Minä neuvon neitosia,
sanelen sanan tytöille:
Elä, neito liioin laula,
liioin laula, paljon naura;
laulu laiskana pitävi,
virret työtä viivyttävi.
Ei kolka kosijan kengät,
kirjokorjat kiiättele
tytön työttömän tykönä,
lapsen laiskan kartanoilla.
Konnat kolkkavat pihalla,
pahat kalkki kartanolla,
vievät lapsen lauluiltansa
viettelevät virsiltänsä
iäksensä itkemähän,
kuuksensa kujertamahan
miehen tuhmaisen tulilla,
varattoman valkioilla.
Äijän mieki, hullu, huusin,
äijän, raukka, rallattelin.
Ei ollut hullun kieltäjäistä,
ankaran asettajaista,
jok' oisi opettanunna,
sanonut sanan minulle:
"Elä huua, hullu tyttö,
elä, mieletön, melua;
saat sa hullun hurstillesi,
mielipuolen puolellesi,
joka itlettää ikäsi,
ajan kaiken kaihottavi.